Rayon Lunaire

Bretagnenbassetti polveutuu nyt jo sukupuuttoon kuolleesta grand fauve de bretagnesta (säkä 70 - 75 cm), jota tiedetään käytetyn Ranskan hovissa jo 1500-luvulla ajueina suurriistan metsästyksessä.

Ranskan vallankumouksen (1789) myötä koko kansa sai samat metsästysoikeudet. Harvalla tavallisella talonpojalla oli kuitenkaan mahdollisuus ylläpitää ja käyttää metsällä hevosta, joten grand fauve de bretagnesta jalostettiin matalaraajaisempia ja hitaammin ajavia koiria kävellen liikkeellä olevien metsästäjien avuksi. Näin luotiin griffon fauve de bretagne (säkä 48 - 56 cm) ja bretagnenbassetti (säkä 32 - 38 cm). Varmaa tietoa jalostusmenetelmistä ei ole säilynyt. Kerrotaan, että grand fauve de bretagneen olisi yhdistetty pienikokoisia ajokoiria ja toisaalta taas kerrotaan, että jalostukseen valittiin pentueiden pienikokoisimmat ja hitaimmin ajavat yksilöt. 1800-luvulla tiedetään olleen jo useita bretagnenbasseteista koostuvia laumoja.

Griffon fauveilla ja basset fauveilla on ollut olemassa myös näiden rotujen väliin (säkäkorkeuden suhteen) sijoittuva rotu, briquet fauve de bretagne. Näitä koiria on rekisteröity Ranskassa 1970-luvulla reilut 100 yksilöä.

Kerrotaan, että maailman sotien aikana bretagnenbassettien, kuten monien muidenkin rotujen, kanta väheni rajusti. Sotien jälkeen rotua olisi "elvytetty" yhdistämällä jäljellä oleviin bretagnenbassetteihin sekarotuisia bassetteja, griffon fauve de bretagneja, mäyräkoiria, beagleja, griffon vendeenin bassetteja sekä terrierejä. Toisaalta ranskalaiset sanovat rodun kannan olleen aina hyvä, mutta rodun suosiosta johtuen ja uusien linjojen lisäämiseksi siihen olisi 1970-luvulla yhdistetty griffon vendeenin bassetteja metsästysominaisuuksien ylläpitämiseksi ja karveakarvaisia mäyräkoiria värin takaamiseksi.

Koska rotu on edelleen suhteellisen tuore ja Ranskassa sen kantakirja on edelleen auki, se ei ole vielä yhtenäinen. Aika ajoin rodussa tulee esiin rotumääritelmään nähden liian korkeita tai matalia koiria. Myös turhan pehmeää karvaa, valkoisia läiskiä (usein rinnassa ja tassuissa) ja mustaa väriä (yksittäisiä karvoja tai ns. satula) tulee ajoittain esiin, kun muiden rotujen käytön mukanaan tuoma geeniperimä tulee esille.

Ensimmäinen bretagnenbassettien rotumääritelmä on kirjoitettu vuonna 1921. FCI hyväksyi rodun vuonna 1966 ja Suomen Kennelliiton hallitus 1984. Ensimmäiset bretagnenbassetit tulivat Suomeen vuonna 1989 Tanskasta ja ensimmäinen pentue syntyi vuonna 1993 Beacock-kenneliin. Tällä hetkellä (syksy 2022) Suomessa on rekisteröity noin 1110 bretagnenbassettia  ja vuosittain syntyy 30-50 pentua. Vuonna 2007 rodun suomenkieliseksi nimeksi tuli bretagnenbassetti.