Kaapo

Rayon Lunaire Attendu Aîné

Kaapo kuuluu Kheia-äitinsä tavoin itsepäisten bassettien joukkoon. Herkkujen saamiseksi voi vähän temppuja tehdä, mutta aika ajoin luppakorvat suodattavat emännän äänen hyvin tehokkaasti. Iän myötä on ruvennut tietynlaista pehmeyttä löytymään ja ehkä korvat ovat ruvenneet toimimaan ja mamman ohjeet menevät paremmin perille. Vastaantulijoiden suhteen Kaapo on koko lauman epäluuloisin, mutta tutut pitää päästä pussaamaan. Syksyllä 2015 Kaapo joutui Suomenlapinkoiran puremaksi (onneksi oli paljon karvaa ja tuli vain naarmu kankkuun), minkä jälkeen Kaapo on suhtautunut epäluuloisesti ja vähän vihamielisestikin erityisesti mustiin ja pystykorvaisiin uroksiin.

Kaapo rakastaa kaikkia ihania hajuja! Lenkilläkin mennään nenään tulevien tuoksujen johdattelemana niin, että emännän antamat ohjeet menevät tyystin ohi korvien. Kaapon mielestä siellä hihnan päässä tuleva emäntä on vain hidaste, jonka johdosta vauhtia pitää lisätä. Neljännellä ikävuodella vauhti alkoi vähän hidastua yksin liikkeellä oltaessa, mutta porukalla liikkeellä oltaessa vauhtia piisaa. Kiireellä hyvältä hajulta seuraavalle. Kaapo lenkkeileekin pääsääntöisesti nenäpannassa.

Pari ensimmäistä elinvuottaan Kaapo oli kovin kiireinen. Ei paljon ennättänyt emännän sylissä istuskelemaan rapsuteltavana. Niin paljon tapahtui ympärillä kaikkea mielenkiintoista, joihin piti lähteä perehtymään tarkemmin. Aikuistumisen myötä Kaapo on rauhoittunut ja hän on omista fauveistani itsenäisin ja viihtyy eniten omissa oloissa, eikä samalla laillla hakeudu ihmisten lähelle. Paitsi ukin rapsuteltavaksi. Iltaisin Kaapo kyllä pitää huolen, että saa parhaan sänkypaikan ja pääsee toivottamaan mammalle hyvää yötä. Ehkä Kaaposta käyttämäni termi "vanha sielu", kuvaa hyvin hänen olemustaan.

Kaapon harrastuksista

Kaapo harrastaa muiden bretagnenbassettieni tapaan erilaisia kotona puuhasteltavia asioita. Kaikenlainen lenkkeily ja hajujen perässä juokseminen kuuluu Kaapon lempiharrastuksiin. Oltiin sitten metsässä tai ihan vaan teiden varsilla. Poikakoirana Kaapo harrastaa myös mitä suuremmassa määrin puiden ja kaikenlaisten tien vierustoilla olevien tolppien juurella tapahtuvaan koiramaailman viestienvaihtoon perehtymistä.

Kaapo harrasti erityisesti nuorempana salakuljetusta, vaivihkaisesti päätyivät lelut ja mamman sukat takapihalle. Vielä silloin tällöin koirien lelut siirtyvät Kaaponkin toimesta takapihalle, mutta nykyisin Huuko huolehtii pääosin tästä lelujen ulkoiluttamisesta. Kaapo juoksuttaa niitä mielellään pitkin pihaa, silloin kun häntä huvittaa, ja ennen kaikkea kaivelee niiden sisukset ulos. Myös kaikenlaiset aarteet, kuten tyhjät viilikupit, Kaapo mielellään vie takapihalle.

Kaapon kanssa käytiin näyttelyissä ja mejäkokeissa harvakseltaan. Kastroinnin myötä Kaapo siirtyi niistä hommista eläkkeelle 2017. Mejä kokeessa käytiin hakemassa AVO2 tulos. 45 minuutin aikarajan sisällä Kaapo ennätti tekemään pari omaa ratkaisua reittivalinnasta, poiketen jäljen tekijän ratkaisuista, lisäksi Kaapo makoili tovin myös löytämässään vesipoterossa. Näyttelyistä hankittiin yksi SERT. Usein tuomarit kommentoivat, että koira on erinomainen, mutta Kaapon tapa kannatella häntää selän päällä tiputti arvostelua ja onhan Kaapo aika raskasrakenteinen ja pitkärunkoinen bretagnenbassetiksi.

Kaapon terveydestä

Kaapo on luovuttanut verinäytteen Hannes Lohen tutkimussäätiön käyttöön syksyllä 2013.

Äitikoiran kuoleman jälkeen Kaapolla alkoi esiintymään eroahdistusta yksin kotiin jäädessään. Tähän löytyi apu Kaapon viemisestä päivähoitoon "ukin" ja "mummon" luokse. Samalla Kaapo pääsi painimaan Taran ja Kertun kanssa. Huukon myötä Kaapo on lopettanut "päivähoidossa" käymisen ja viihtyy nyt Huukon kanssa kotasalla ihan kahdestaankin.