Rayon Lunaire

Bretagnenbassetti on suhteellisen terve rotu, joka ei kuulu Suomen Kennelliiton perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmaan (Pevisa). Rotujärjestö suosittelee silmäpeilausta ja gonioskopia-tutkimusta jalostukseen käytettäville koirille sekä matodor-jalostuksen välttämistä.

Suurin osa bretagnenbasseteista elää hyvän ja terveen elämän, mutta rodussa esiintyy perinnöllistä epilepsiaa, häntämutkia ja silmäsairauksia. Lisäksi rodussa tiedetään esiintyvän purentavirheitä ja patella luksaatiota sekä allergioita ja tulehduksia. Ohessa lyhyesti näistä sairauksista.

Suomen bassetkerhon sivustolta löytyy bassetrotujen terveyspankki. Toivon kaikkien bretagnenbassettien omistajien täyttävän sivustolta löytyvän terveyskyselyn, niin tiedämme kaikki missä terveysasioissa ollaan menossa.

Hannes Lohen tutkimussäätiö ottaa nykyisin vastaan näytteitä tiettyihin rotuihin, sairauksiin tai heidän projekteihinsa liittyen. Lisää ajantasaista tietoa löytyy tutkimussäätiön nettisivuilta.

Epilepsia

Epilepsia on aivojen sähköisestä toimintahäiriöstä johtuva sairaus. Kohtaustyyppi riippuu siitä missä aivojen osassa sähköpurkaus tapahtuu. Kohtaus voi olla pienimuotoinen poissaolokohtaus, laaja kouristuskohtaus tai jotain siltä väliltä. Status epilepticus on tila, jossa uusi kohtaus alkaa ennen kuin edellinen on kunnolla loppunut tai kohtaus on kestänyt kymmeniä minuutteja.

Epilepsiakohtauksen laukaisevia tekijöitä ovat muun muassa kirkkaat vilkkuvat valot, kuume, väsymys, hormonipitoisuuksien muutokset, lääkkeet, stressi ja voimakkaat tunnetilat. On yksilöllistä, mikä laukaisee kohtauksen epilepsiaa sairastavalla koiralla. Terveellä koiralla nämä eivät aiheuta epilepsiakohtausta.

Joillakin koirilla epilepsia saadaan hallintaan lääkityksellä, jolloin näillä koirilla on hyvin vähän tai ei lainkaan epileptisia kohtauksia. Toisille kohtauksia tulee usein lääkityksestä huolimatta ja näissä tapauksissa koira voidaan joutua lopettamaan epilepsian vuoksi.

Kennelliiton ohjeistuksen mukaan epilepsiaan sairastunutta koiraa ei saa käyttää jalostukseen. Epileptikkojälkeläisen tuottanutta yhdistelmää ei saa uusia ja epileptisiä sukuja ei saa yhdistää. Epileptikon lähisukulaisten käyttämistä jalostukseen tulee harkita todella tarkkaan. Bassetkerhon jalostustoimikunta suosittaa jättämään jalostuksesta pois epileptikon täyssisarukset ja vanhemmat.

Bassettien epilepsiaa pidetään ensisijaisesti primaarisena eli perinnöllisenä epilepsiana. Bretagnenbassettien epilepsian periytymismekanismia ei tunneta, mutta oletetaan, että koira tarvitsee epilepsiaa aiheuttavan geenin/geenejä molemmilta vanhemmiltaan. Tämä tarkoittaa sitä, että ulkoasultaan terveet vanhemmat kantavat perimässään epilepsiageeniä/geenejä. Epileptikon takaa voikin löytyä useita sukupolvia näitä kantajia, ennen kuin jokin esivanhempi on epileptikko tai jonkin esivanhemman lähisukulaisissa tulee vastaan epileptikko.

Alankomaissa on tehty paljon töitä rodussa esiintyvän epilepsian ehkäisemiseksi, tilanteen kartoittamiseksi omassa maassa sekä mahdollisuuksien mukaan muualla maailmassa. Bassetkerhon terveyspankin tietojen mukaan Suomessa on muutamia epilepsiaa sairastava bretagnenbassetti. Alankomaista saadun tiedon mukaan tämä voi kuitenkin olla vain jäävuoren huippu, kun otetaan huomioon mistä linjoista suuri osa Suomen bretagnenbasseteista polveutuu.

Toistaiseksi Suomen tilanne siis näyttää hyvälle vaikkakaan kaikki sairaat koirat eivät terveyspankissa näy. Toivottavasti pystytään viisailla jalostustoimenpiteillä pitämään rotu terveenä ja elinvoimaisena! Ja tähän tarvitaan sitä avoimuutta terveysasioiden osalta koirien omistajilta sekä kasvattajilta.

Silmäsairaudet

Silmäpeilauksessa tutkitaan onko koiran silmissä perinnöllisiä silmäsairauksia, jotka voivat heikentää koiran näkökykyä ja ovat este jalostuskäytölle. Lievissä tapauksissa koiran näkökyky ei yleensä heikkene. Koiria, joilla on vakavia silmämuutoksia, ei tule käyttää jalostukseen.

Gonioskopia-tutkimuksessa tarkastellaan silmän kammiokulmassa olevien pektinaattiligamenttien sekä kammiokulman rakennetta. ICAA:ssa väärän malliset pektinaattiligamentit tai kammiokulman rakenne heikentävät silmän nestekiertoa, mikä voi nostaa koiran silmänpaineita. Silmänpaineiden nousun syynä voi olla myös avokulmaglaukooma (POAG). Bretagnenbasseteilla tämän tunnistamiseksi on kehitetty geenitesti (Laboklin ja MyDogDNA), jolla voidaan testata onko koira geneettisesti terve, kantaja vai sairas tämän geenin suhteen.

Mikäli koiralla on diagnosoitu ICAA tai POAG on koira hyvä käyttää säännöllisesti silmänpaineenmittauksessa (tonometria). Näin saadaan selville milloin silmänpaineet kohoavat lääkitystä vaativalle tasolle. Lääkityksellä koetetaan ehkäistä taudin paheneminen. Syntymekanismistaan riippumatta glaukooma voi johtaa silmän sokeutumiseen ja jopa silmän poistoon.

Suomalaisten bretagnenbassettien silmät ovat pääsääntöisesti olleet kunnossa. Joitakin lieviä muotoja perinnöllisistä silmäsairauksista on silmäpeilauksissa löytynyt. Gonioskopiatutkimuksia on tehty suhteellisen vähän, mutta niissäkin silmät ovat pääsääntöisesti olleet kunnossa. POAG testejä on tehty jalostustoimikunnalle annettujen tietojen pohjalta vasta muutamille koirille, joten vielä ei voida todeta mikä on suomalaisen kannan tilanne.

Häntämutka

Häntämutka syntyy, kun koiran häntänikamien päätylevyt muodostuvat virheellisesti ja nikamat eivät voi asettua suoraan linjaan toisiinsa nähden. Häntämutka voi olla tunnettavissa jo ennen pennun luovutusikää tai tulla esiin koiran kasvukauden aikana. Mutkasta johtuen hännännikamien väleistä tulevat hermot voivat joutua puristuksiin ja tätä kautta koiralla voi olla hännässä puutumista tai kipuja.

Häntämutka periytyy resessiivisesti eli koiran tulee saada kyseiset geenit molemmilta vanhemmiltaan. Välissä voi olla useita sukupolvia, joissa häntämutkaa ei esiinny. Häntämutkaisia pentuja voi tulla vaikka yhdistelmän sukusiitos olisi 0 %, jos molemmat vanhemmat ovat kyseisten geenien kantajia. Häntämutkaista koiraa ei tule käyttää jalostukseen.

Terveyspankista löytyvien tietojen perusteella Suomessa on muutamia bretagnenbassetteja, joilla on häntämutka.

Patella luksaatio

Patella luksaatio on perinnöllinen ja etenevä rakennevika, jossa polvilumpio siirtyy pois paikaltaan polvinivelen sisä- tai ulkosivulle. Muutos voi olla hetkellinen tai pysyvä. Usein oireet tulevat esiin reippaan liikunnan ja hyppimisen jälkeen. Polvilumpion ollessa poissa paikaltaan koira välttää astumista kyseisellä jalalla tai "hyppyyttää" sitä muutaman askeleen verran tai pidempäänkin. Patella luksaatio altistaa polvinivelen myös muille muutoksille, esimerkiksi nivelrikolle. Polvilumpiotutkimus lausutaan asteikolla 0-4. Asteen 3 ja 4 koiria ei tule käyttää jalostukseen. Näillä koirilla polvilumpio on pääsääntöisesti luksoitunut pois paikoiltaan.

Suomen Kennelliiton jalostustietokannan mukaan nelisenkymmentä bretagnenbassettia on käynyt polvilumpiotutkimuksessa ja suurimmalla osalla tulos on ollut 0/0 eli terveet polvet. Vajaalla kymmenellä tuloksena on ollut 1 tai 2 eli polvilumpiossa esiintyy löysyyttä, joka voi altistaa patella luksaatiolle.

Purentavirheet

Bretagnenbasseteilla tulisi rotumääritelmän mukaan olla täydellinen leikkaava purenta. Myös tasapurenta sallitaan. Rodussa esiintyy näiden lisäksi sekä ylä- että alapurentaa. Yläpurennassa yläetuhampaat tulevat selvästi alaetuhampaiden eteen ja alapurennassa yläetuhampaat jäävät alaetuhampaiden taaksi. Koira voi elää hyvän elämän lievän purentavirheen kanssa, sen sijaan paha purentavirhe voi vaikeuttaa koiran syömistä tai hampaat voivat painaa vastakkaisen leuan ikeniin tai kitalakeen. Purentavirheistä koiraa ei tule käyttää jalostukseen.

Joillakin bretagnenbasseteilla purenta muuttuu iän myötä ja aiemmin suorassa linjassa olleet alahampaat alkavat muistuttaa siksak-kuviota. Suorasta linjasta pois voi siirtyä yksi tai useampi hammas.

Luustokuvaukset

Viime aikoina joillekin bretagnenbasseteille on tehty luustokuvauksia (rtg-kuvauksia). Tässä lyhyesti mitä nämä kuvaukset ovat ja mitä ne kertovat koirasta. Kaiken kaikkiaan luustoon liittyviä vaivoja pidetään perinnöllisinä, mutta niiden periytymismekanismit ovat monimutkaisia ja niistä ei vielä tiedetä tarpeeksi. Niiden esiintuloon vaikuttaa useat geenit ja usein myös ympäröivillä olosuhteilla voi olla vaikutusta.

INC eli kyynärnivelen inkongruenssi kertoo kyynärvarren luiden asettumisesta toisiinsa nähden kyynärnivelessä. Basseteilla ilmenevät kiertyvät eturaajat voivat johtua kyynärvarren luiden kasvulevyjen erivaiheisesta luutumisesta ja sitä kautta kyynärvarren luut voivat olla poikkeavan mittaisia toisiinsa nähden. Tämä luiden poikkeava pituus voi luoda painetta kyynärnivelen alueelle ja pahimmillaan aiheuttaa värttinäluun sijoiltaan menon. INC lausutaan asteikolla 0-3. Jalostuksessa tulisi suosia INC0 ja INC1 koiria. INC2 ja INC3 tulisi yhdistää koiraan, jolla on INC0.

OC eli olkanivelen osteokondroosi on kasvuhäiriö, jossa rustonalainen luutuminen on epäonnistunut, mikä aiheuttaa kyseiseen kohtaan rustovaurion ja altistaa nivelrikolle. Rustovauriot voivat parantua, pysyä ennallaan tai johtaa rustopalan irtoamiseen (OCD). OC lausutaan asteikolla terve-sairas-tulkinnanvarainen (hyvin lievät tai epätyypilliset muutokset). Sairasta koiraa ei tule käyttää jalostukseen. Osteokondroosia voi esiintyä myös muissa nivelissä.

Lonkkanivel-lausunnossa arvioidaan lonkkanivelen rakennetta; nivelmaljan rakennetta, reisiluun pään asettumista nivelmaljaan sekä näiden ongelmista johtuvaa nivelen löysyyttä. Muutokset nivelen rakenteessa voivat altistaa nivelrikolla. Lonkkakuvat lausutaan asteikolla A-E. E-lonkkaista koiraa ei tule käyttää jalostukseen.

SP eli selkärangan spondyloosimuutokset. Spondyloosi on selkärangan rappeumasairaus, jossa selkänikamien välille muodostuu luupiikkejä ja- siltoja. Nämä muutokset jäykistävät koiran selkärankaa ja, riippuen niiden sijainnista selkärangassa, ne voivat painaa hermojuuria aiheuttaen koiralle jopa halvausoireita. Oireet vaihtelevat yksilökohtaisesti. SP lausutaan asteikolla 0-4. SP4 koiria ei tulisi käyttää jalostukseen ja SP3 koiria hyvin harkiten.

LTV eli välimuotoinen lanne-ristinikama. LTV-lausunnossa tarkastellaan koiran lannerangan ja ristiluun vaihdoksessa olevia nikamia - alinta lannenikamaa (L7) ja ristiluun ylintä nikamaa (S1). Muutokset näissä nikamissa voivat aiheuttaa takaselän kiputiloja ja pahimmillaan halvausoireita. Tässä lausuttavat muutokset käsittelevät nikaman rakennetta. Normaalisti nämä nikamat (L7 ja S1) ovat rakenteeltaan selvästi erilaiset. Lausunnossa esiintulevissa poikkeavissa nikamissa on sekä lanne- että ristinikaman piirteitä (LTV2-3) tai se on ottanut rakenteellisesti viereisen nikaman muodon (LTV4). Eli L7 on rakenteeltaan täysin ristinikama ja kiinni ristiluussa (lausunnossa lisämaininta L6) tai S1 rakenteellisesti täysin lannenikama (lausunnossa lisämaininta L8). LTV lausutaan asteikolla 0-4. Oireetonta LTV1-4 koiraa saa käyttää jalostukseen, mutta se on yhdistettävä LTV0 koiraan. Muiden rotujen harrastajien kokemuksen mukaan LTV4 aiheuttaa vähemmän oireita kuin LTV2 ja LTV3. Tämä johtunee siitä, että LTV4:ssä nikaman rakenne on kokonaisuudessaan muuttunut, kun taas LTV2-3:ssa nikamassa on piirteitä molemmista nikamista.

VA eli selkärangan nikamaepämuodostumatovat tyypillisimpiä ns. korkkiruuvihäntäisissä roduissa. Tyypillisimpiä näillä roduilla esiintyviä nikamaepämuodostumia ovat välimuotoiset nikamat, puolinikamat sekä ns. perhosnikamat. Muilla roduilla esiintyy lähinnä nikamatyyppien vaihdoksessa (kaulanikama - rintanikama ja rintanikama - lannenikama) olevia välimuotoisia nikamia (vrt LTV). Esim. viimeisessä rintanikamassa voi olla lannenikaman piirteitä tai siitä voi puuttua viimeinen kylkiluupari. Nikamaepämuodostumista johtuvat virheasennot voivat aiheuttaa koiralle oireita. VA lausutaan asteikolla 0-4, riippuen epämuodostuneiden nikamien määrästä. Oireilevaa koiraa ei tule käyttää jalostukseen.

Geenitesti CDPA/CDDY & IVDD risk

Kromosomeissa 12 ja 18 esiintyvän FGF4-retrogeenin on todettu vaikuttavan mm. koirien raajapituuksiin. Näistä erityisesti kromosomin 18 retrogeeni (CDPA) on se, joka tekee bassetista bassetin eli on ns. rodun määrittävä retrogeeni. Tyypillisellä bassetilla näitä retrogeenejä on kaksi (CDPA/CDPA), joillakin niitä on vain yksi (N/CDPA). Ulkoisesti nämäkin koirat ovat lyhytraajaisia, joskin raajakorkeus saattaa olla hieman normaalibassettia korkeampi. Jos kaksi tälläistä koiraa yhdistetään, voi pentueeseen syntyä koiria, joilta tämä retrogeeni puuttuu kokonaan (N/N) ja koirat kasvavat briquet/griffon fauve de bretagnen mittoihin.

Krososomin 12 retrogeeni (CDDY) vaikuttaa myös raajapituuteen, mutta lisäksi se altistaa välilevyjen varhaiselle rapeutumiselle ja kalkkeutumiselle (IVDD/IVV). Tämä voi johtaa Hansen I-tyypin välilevytyrään eli ns. mäyräkoirahavaukseen. Tähän vaikuttanee myös muita geenejä, osa niistä mahdollisesti tämän retrogeenin vaikutuksen kumoten. Jalostustoimikunnalle annettujen tietojen mukaan kaikki testatut koirat ovat vapaita tästä retrogeenistä (N/N).