Tara

Fleur van Genera Nova

Tara on Alankomaista kotoisin oleva fauveneiti, joka matkasi Suomeen 8 viikon iässä. Tara otti matkan rennosti ja nukkui lähes koko lennon ajan.

Luonteeltaan Tara on reipas, rohkea, aktiivinen, avoin, utelias ja ystävällinen bretagnenbassetti. Käyttäytymisessä ja luonteessa on paljon samaa kuin ensimmäisessä bretagnenbassetissani Kheiassa. Tara taitaa kuitenkin olla astetta reippaampi ja vikkelämpi puuhissaan - tai sitten aika jo kultaa muistoja. Tara lienee myös itsepäisin koko laumasta ja omaa tietynlaista täräkkyyttä käytöksessään.

Tara on kaikkien ystävä ja mahdoton pusukone. Siinä tulee pestyä naama ja korvat kun tämä tyttönen pääsee vauhtiin. Syliin pyrkiessään Tara melkein kiipeää seisaallaan olevan emännän jalkoja pitkin ylös asti. Onneksi Tara suhtautuu vähemmän-tuttuihin ihmisiin hieman rauhallisemmin. :)

Taran pentuaikaan mattoihin ilmestyi reikiä ja huonekalujen jalat sekä sohvalla olevien tyynyjen kulmat saivat vähän uutta muotoilua. Vähän lipsahti hampaat tapetin reunaankin. Onneksi nämä puuhat jäivät iän karttuessa vähemmälle ja Tara onkin tätä nykyä keskittynyt lelujensa ja tyynyjensä sisälmyksiin perehtymiseen.

Taran harrastuksista

Kaikenmoinen lelujen repiminen ja järsiminen kuuluu Taran suosikkipuuhiin. Uusista leluista on "vingut" ulkona lähes tulkoon heti, kun Tara lelun hampaisiinsa saa. Välillä myös koirien pedit ja tyynyt saavat kyytiä niin, että sisälmykset lentelevät.

Taran Suomeen tultua Kaapo piti Taraa kovin epäilyttävänä ja juoksi karkuun. Tara tietysti juoksi innoissaan perässä. Nyttemmin Kaapo ja Tara ovat parhaat ystävykset ja leikkivät, painivat ja ottavat päivätorkut yhdessä. Kertun kanssakin Tara painii, mutta siinä taitaa ajoittain olla hakusessa myös laumajärjestys.

Taran suosikkipuuhiin kuuluu myös kaivaminen. Emännän takapihalla olevien kuoppien määrä onkin päässyt lisimään Taran muutettua laumaan. Mikä takapihan tilanne olisikaan, jos Tara kokoaikaisesti täällä asuisi? Nyt käy vain vierailuilla takapihaa möyhentämässä.

Myös Taralla nenä on ahkerassa käytössä niin päivälenkeillä kuin metsäretkillä, mejäilystä nyt puhumattakaan. Aivan yhtä herkästi Taralta ei ajohaukku irtoa kuin Kertulta, mutta kyllä tytöt saavat tarvittaessa lenkillä hyvän mekkalan aikaan. Koska kaikkien hyvien hajujen perässä mennään vauhdilla ja kiskomalla, myös Tara lenkkeilee nenäpannan kanssa.

Taran kanssa on käyty joitakin kertoja koiranäyttelyissä katsomassa haluttaisiinko liikkua samaan suuntaan ja seisoa nätisti paikoillaa. Aika ajoin ollaankin samaa mieltä näyttelykäytöksestä, mutta kyllä Taraa taitaa enemmän kiinnostaa kaikki ympärillä tapahtuva. Kuka sitä nyt viitsisi paikoillaan seisoa, kun jossain suunnassa tapahtuu koko ajan jotain jännää? Parempi vaan pyörähdellä ympäri, niin näkee kaiken näkemisen arvoisen! Muotovalion arvo on kuitenkin saavutettu! Valioituessaan Tara oli ensimmäinen uusilla säännöillä (koetulosvaatimus) valioitunut bretagnenbassettinarttu - yksi uros valioitui ennen Taraa.

Keväällä 2018 päästiin Taran kanssa mejä-kokeeseen. Tulokseksi tuli AVO3. Kaksi ensimmäistä sivua meni todella mallikkaasti ja maavainuisesti. Toiselta kulmalta lähti pitkälle tarkastamaan mihin suuntaan se jälki jatkuukaan. Todettuaan suunnan vääräksi, otti hirmuisen spurtin ja, oppaan sanoman mukaan, hyppäsi innoissaan jäljen kolmannelle sivulle. Viimeisen sivun loppuvaiheissa Taralle tuli kaksi hukkaa. Ensin se lähti tarkastuslenkkiä tehdessään seuraamaan paluujäljeä ja sitten aivan jäljen loppumetreillä olevalla aukealla sai nenäänsä jonkin sorkkaa ihanamman hajun. Tätä hajua Tara sitten koitti ilmavainuisesti etsiä. Sorkalle kuitenkin päästiin ja tulos saatiin.

Taran terveydestä

Muista koiristani poiketen Tara ei ole luovuttanut verta Hannes Lohen -tutkimussäätiön käyttöön. Tämä johtuu tutkimussäätiöön muuttuneista käytännöistä. Tällä hetkellä he ottavat vastaan näytteitä vain tutkittavien sairauksien ja rotujen osalta

Taralla oli pian Suomeen tulon jälkeen, kylmän ja tuulisen päivän jälkeisenä aamuna kyynelrauhasen esiinpullahdus. Kirsikkasilmäksi asti se ei missään vaiheessa kehittynyt, vaan laskeutui nätisti takaisin paikalleen parissa tunnissa. Eläinlääkärin luokse ennätettyämme rauhasta ei enää näkynyt. Tara sai kuitenkin varuiksi silmätippakuurin silmää rauhoittamaan. Kasvattajalta saatujen tietojen mukaan Taran suvussa ei ole kirsikkasilmää esiintynyt, mutta jalostuskäytössä Taraa ei tulla yhdistamään koiraan, jolla olisi ollut kirsikkasilmä.

Muutaman kuukauden iässä Taralla oli silmätulehdus, joka eläinlääkärin mukaan johtui silmään joutuneesta hiekanmurusesta tms, joka oli silmän pintaa hiertänyt. Vaiva hoidettiin silmätipoilla kuntoon ja tuon jälkeen silmissä ei ole ollut minkäänlaista oireilua.

Loppuvuodesta 2016 koko lauma sairasti kennelyskää. Tara pääsi yskän suhteen helpoimmalla ja yskähteli vain muutamia kertoja. Sen verran taisi olla apua perusrokotteiden yhteydessä saadusta kennelyskärokotteesta.

Vuoden 2017 jälkimmäisellä puoliskolla oli hieman ongelmaa Taran vasemman korvan kanssa. Korva töhki herkästi ja punoitti. Eläinlääkäriltä saatiin parit erilaiset tippakuurit ja viimeisimmän jälkeen korvat ovat olleet siistit. Lähinnä niitä on jouduttu puhdistelemaan, kun niistä on kaivuuhommien seurauksena löytynyt multaa.

Muutamissa ensimmäisissä näyttelyarvosteluissa Tara sai kommentteja vinosta lanneosasta ja emäntäkin tunsi Taraa hieroessaan siellä jotain "epämääräistä". Sopivan tilaisuuden osuessa kohdalle käytiin Taran kanssa koiraosteopaatin luona ja hän avasi lannerangassa olleen lukon. Tämän jälkeen vastaavia kommetteja ei näyttelyarvosteluissa ole ollut.

Taran ensimmäisessä pentueessa pennut olivat isoja (pienin 318g) ja synnytys oli haastava. Kolmas pentu jäi jumiin, joten suuntasimme aamuyöllä päivystävälle eläinlääkärille. Kyseinen pentu irtosi matkalla eläinlääkärille, mutta oli menehtynyt oltuaan jumissa niin kauan. Kaksi viimeistä pentua syntyivät eläinlääkärissä. Onneksi kuitenkin vältyimme keisarinleikkaukselta. Pennut pääsivätkin ensimmäiseen eläinlääkärin tarkastukseen jo heti synnyttyään. Kaikilla elossa olevilla oli kaikki hyvin. Haastavasta synnytyksestä johtuen Tara ei tule tekemään toista pentuetta. Pitkään mietin, että käyttäisin jotain pientä urosta toiseen pentueeseen, mutta en halua ottaa sitä riskiä, että toinenkin synnytys olisi haastava. 

Tara hoiti pennut erittäin mallikkaasti, mutta oma karvansa oli imetyksen jälkeen huonossa kunnossa ja mäkärät pääsivät puremaan korvalehteä ihan kunnolla. Kun Tara sitä vielä itse raapi, tarvittiin käynti eläinlääkärillä ja kortisonisuihke korvanlehteä rauhoittamaan. Pentueen jälkeen Taralla oli myös pitkittynyt virtsatulehdus, joka johti/jota ylläpiti munuaisaltaan tulehdus.

Syksyllä 2019 Tara joutui saksanpaimenkoiran hyökkäyksen kohteeksi. Tämän seurauksena Tara sai vulvan viereen 9 tikkiä sekä pari pienempää haavaa, jotka onneksi kaikki parantuivat hyvin. Onneksi hyökkäys ei muuttanut Taran ihanaa luonnetta ja edelleen hän rakastaa vastaantulevia koiria - tosin kimppuun hyökänneen koiran oloisiin ja näköisiin suhtautuu varauksella.

Tara steriloitiin keväällä 2022 pahentuneiden valeraskausoireiden myötä. Tuolloin kohdusta löytyi kohtutulehdukselle altistavaa nestettä (hydrometra).